Uskollisuus
(Loyalty)

Daavidin ja Joonatanin ystävyys on Raamatun liikuttavimpia kohtia. Nämä kaksi miestä olivat todellisia ystäviä, ja yksi tuon ystävyyden merkeistä oli uskollisuus.

Joonatan olisi seuraava kuningas, koska hän oli Saulin poika, mutta hän tiesi, että Herra oli valinnut Daavidin ottamaan hänen paikkansa valtaistuimella. (Tässä ei ollut kysymys Joonatanin synnistä, vaan hänen isänsä.) Vaikkakin Joonatanilla olisi ollut syytä kantaa kaunaa Daavidia vastaan, hän pysyi uskollisena ystävänä Daavidille, jopa siirtyi Daavidin puolelle omaa isäänsä vastaan.

Daavid samoin pysyi uskollisena ystävänä Joonatanille. Kun Joonatan kuoli, Daavid etsi Joonatanin jälkeläisiä. Kun Daavid löysi Mefibosetin, Joonatanin pojan, hän osoitti rakkautta ja antoi erikoisoikeuden nuorelle rammalle. Sillä tavalla hän jatkoi uskollisuuden osoittamista Joonatanille vielä tämän kuoleman jälkeen.

Daavidin ystävien uskollisuus johtajaansa kohtaan siunaa minua joka kerta, kun luen tuon paikan. Monet heistä olivat panneet elämänsä alttiiksi monta kertaa siksi, että he olivat uskollisia Daavidille. Mutta kaikkein surullisin asia on Daavidin elämässä hänen oman poikansa, Absalomin uskottomuus. Hän lietsoi kapinan omaa isäänsä vastaan. Absalom oli uskollinen vain itselleen. Siinä oli ero Daavidin ja hänen ystäviensä ja Absalomin välillä. Daavid ja hänen ystävänsä olivat uskollisia toinen toiselleen ja olisivat kuolleet ennenkuin olleet uskottomia. Mutta Absalom oli uskollinen vain omalle suunnitelmalleen ja itselleen.

Henkilökohtaisesti minä asetan uskollisuuden toiseksi rehellisyydelle ihmissuhteissa. Ilman näitä kahta asiaa ihmissuhteet jäävät pintapuolisiksi. Mutta nykypäivän ongelma on siinä, että monet ihmiset vaativat toisia olemaan heille uskollisia, kun he itse antavat uskollisuutta vain, jos se heille sopii. Mutta Daavidin ja Joonatanin uskollisuus meni paljon pitemmälle, ja he olivat toisilleen uskollisia maksoi mitä maksoi.

Jeesuksen ystävistä vain Johannes pysyi uskollisena ristille saakka. Me olemme kaikki saaneet kokea petturin suudelman. Mutta me olemme silti uskollisia ystävillemme, seurakunnallemme, ja ennen kaikkea Herralle.

Ensimmäisellä tilalla on uskollisuus avioliitossamme. Mutta kun puolisot parjaavat toisiaan ulkopuolisille, on se uskottomuutta. Uskollisuus vaatii, että me puolustamme puolisoitamme vaikka aivan hyvin tiedämme heidän heikkoutensa ja puutteensa. Jos puolisot eivät voi suojella toinen toistaan ja olla tinkimättömän uskollisia toisilleen, niin kuinka he voisivat olla uskollisia kenellekään toiselle. Minä usein ihmettelen kuinka kaksi ihmistä voi asua yhdessä, jos he eivät suojele toisiaan ja ole toisilleen uskollisia, kun he jatkuvasti pettävät toisiaan.

Veljien ja sisarten tulee olla uskollisia toisille Kristuksen ruumiin jäsenille. Jos emme huolehdi toinen toisistamme, suojele ja ole uskollisia seurakunnalle, niin kuka meista sitten pitää huolta? On merkille pantavaa, että uskomattomat ovat usein uskollisempia klubeilleen, armeijan yksiköilleen tai maalleen, kuin uskovat omalle seurakunnalleen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö me voida muuttaa uskollisuuden kohdettamme. Joskus meidän on tehtävä niin, jos se on Herran tahto. Mutta niin kauan, kuin me olemme paikallisen seurakunnan jäseniä, meidän tulee olla sille uskollisia.

Uskollisuus merkitsee uhrautumista. Se vaatii tekemään oikein toista henkilöä tai ryhmää kohtaan, vaikka se ei meistä tuntuisi miellyttävältä. Sotilaita kuolee uskollisuuden tähden maalleen tai taistelutovereilleen, mutta me saatamme helposti kieltää toisen, pettää tai tulla vastustajaksi. Joonatan ja Daavid tekivät monia henkilökohtaisia uhrautumisia ollakseen uskollisia ystävyydelleen. Ja kun “...kaikki Israelin miehet luopuivat Daavidista ja seurasivat Sebaa Bikrin poikaa; mutta Juudan miehet riippuivat kiinni kuninkaassansa ja seurasivat häntä Jordanilta aina Jerusalemiin” (2.Sam.20:2).

Uskollisuus tarkoittaa ystävän suojelemista. Se tarkoittaa, että emme usko emmekä levitä juorua toisesta henkilöstä. Ei se tarkoita sitä, että me olisimme sokeita toisen heikkouksille, vaan että me emme anna tukea henkilölle, joka hyökkää tai syyttää ystäviämme. Meidän täytyy lähestyä heitä hienotunteisesti ja oikealla mielellä, ja jos tarpeen nuhdella, mutta jos joku toinen syyttää, meidän tulee puolustaa ystäviämme, joille olemme uskollisia. Jos me olemme yhtä mieltä niiden kanssa, jotka tekevät pahaa ystävillemme, meistä on tullut uskottomia.

Uskollisuus tarkoittaa sitä, että me pidämme lupauksemme. Me muistamme Pietarin lupauksen täydellisestä uskollisuudesta Jeesukselle, ja muutaman tunnin kuluttua tuo lupaus haihtui kuin kaste auringon noustua. Daavid ei koskaan unohtanut lupauksiaan Joonatanille ja hän myös piti ne, vaikka Joonatan jo oli kuollut ja hän olisi voinut päättää, että se ei enää ollut tarpeen.

Uskollisuus tarkoittaa sitä, että on tehtävä vakavia valintoja. Joonatanin oli valittava isänsä ja Daavidin välillä, joka varmaankin oli vaikea asia. Ikävä kyllä, uskollisuudessa on sellainen tosiasia, että meidän on tehtävä valinta kohteiden välillä. Se tarkoittaa, että valinta voi sulkea toisen pois. Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi palvella kahta Herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa” (Matt.6:24). Elokuvat esittävät loistavia tarinoita vakoojista ja salaisista agenteista, mutta kaikkein alhaisin on varmaan kaksoisagentti, joka ei ole uskollinen, vaan pettää molempia maita.

Uskollisuus tarkoittaa sitä, että me kannamme huolta toisista enemmän kuin itsestämme. Eräänä päivänä Daavid kaipasi vettä kaivosta, joka oli Betlehemissä. Hänen kolme ystäväänsä panivat henkensä alttiiksi, menivät vihollisen linjojen läpi, ja hakivat sitä vettä. Tämä on uskollisuutta! Se ei ollut kansalle tärkeä asia eikä teologinen kysymys, ei, he vain halusivat ystävänsä parasta ja olivat halukkaita uhrautumaan henkilökohtaisesti tuottaakseen siunauksen ystävälleen.

Uskollisuus tarkoittaa sitä, että emme koskaan hylkää ystäviämme. Jeesus on paras esimerkki uskollisuudesta. Hän itse on sanonut: “En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä” (Hebr.13:5).

Tässä itsekkäässä ja itsekeskeisessä maailmassa meidän on jälleen löydettävä uskollisuus perheellemme, ystävillemme ja seurakunnallemme. Mutta ennen kaikkea meidän on oltava uskollisia Jumalallemme ja Vapahtajallemme: “Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ehyellä sydämellä ovat antautuneet hänelle 2.Aikak.16:9). (Engl.käännös: ...joiden sydän on uskollinen...)